Tänään oli nukkekotikerhon kokoontuminen. Luulin, että tänään oli tarkoitus punoa vain kynnysmattoja, mutta tehtiinkin myös kukka...juttuja (sana hävisi kokonaan päästä). Ajatus ennen aloittamista oli, että tästä ei kyllä tule yhtään mitään, mutta! Opettaja oli ainakin hyvä ja tälläistä sain tänään aikaiseksi:

kuva085.jpg

Maton tein kotia tullessa loppuun, kastoin sen ja nuijin. Kastaminen ja hakkaaminen näköjään jäykistää tuon langan paikalleen. Ei enää repsota :) Nämä taas 1:12 kokoa, mutta pitää tehdä pienemmät, nyt kun tätä on harjoiteltu.

Äärettömän mukavaa tuolla kerhossa on näpertää. Jotenkin tuntuu, että kun lähtee kotonta pois, niin piristyy sen verran että saa aikaiseksi tehtyä jotakin (eikä ensimmäisen takkuilun jälkeen anna periksi ja heitä askartelutavaroita käsistään). Ja tulee tehtyä sellaisia juttuja, mitä en ikinä yksinäni alottaisi, vaikka tekisi mieli. Ei aina pitäisi ajatella "ei siitä mitään tule" ennen kuin yrittää.